Hyvää uutta vuotta!

Mitenkäs sinulla on uusi vuosi lähtenyt käyntiin? Meikäläisellä se starttasi melkoisen kehnoissa merkeissä. Heräsin uuden vuoden aaton vastaisena yönä kurkkukipuun ja aamulla olikin sitten jo hieman kipeä olo. Meillä oli vieraita koko päivän, mutta itse lähinnä makailin sohvalla. Seuraavana yönä kurkku olikin niin kipeä, että itku meinasi päästä jokaisella nielaisulla.

Seuraavana päivänä menin lääkäriin ja sain kuurin ärhäkkään nielutulehdukseen. Pari päivää kului  aivan sängyn pohjalla, onneksi äitini pääsi avuksi hoitamaan vauvaa. Ja tietysti herkkävatsaisena vauvan maha meni aivan sekaisin minun antibioottikuurista. Ja maha olikin aivan vesiripulilla melkein viikon ajan, vaikka hän saikin myös tosi paljon korviketta, kun en vain jaksanut yksinkertaisesti olla hereillä ja syöttää vauvaa. Mietin tuolloin, että nyt voisi olla aika sopiva hetki lopettaa imettäminen, kun maidonkin tulo selvästi väheni, kun en saanut oikein mitään syötyä ja juotua. Vaikka olin jotenkin odottanut jo kovasti imetyksen lopettamista, en silti raaskinut tehdä päätöstä. Nyt olen ajatellut, että mennään nyt vielä ainakin siihen puoleen vuoteen asti, eli vajaa kuukausi aikaa enää.

Kiinteiden suhteen vauvan maha on selvästi alkanut tottua ja nyt meillä menee jo vähän lihaakin. Silti mitään erikoisuuksia ei ole vielä testailtu. Lähinnä mennään porkkana/peruna/bataatti/kesäkurpitsa-linjalla. Mutta ei meidän yöt silti mihinkään ole muuttuneet, päinvastoin. Viimeisen viikon ajan vauva on heräillyt vähintään tunnin välein. Syynä ei ole kuitenkaan maha tai nälkä vaan tukkoinen nenä. En vaan tajua, miksi se menee koko ajan tukkoon, sillä päivisin hänellä ei ole minkäänlaista tukkoisuutta. On yritetty nostaa sängyn päätyä, kosteuttaa huonetta jne kaikki mahdolliset keinot. Mutta tadaa, viime yönä vauva nukkui klo 22-06 välisen ajan. Ihan uskomatonta! Mutta enhän minä toki osannut sitä koko aikaa nukkua vaan kävin vähän väliä katsomassa, että onko se enää elossa.

Talven riemuja.

Ja kun viimeksi kirjoitin kiinteiden huonosta vaikutuksesta meidän öihin, niin taustalla saattoi olla muutakin. Nimittäin tuossa eräänä päivänä imettäessä vauva katsoi kauniisti silmiini ja jurskautti täydellä voimalla nännini kasaan. Ja kappas, siellähän oli alhaalla 2 pientä naskalihammasta. Eli sieltäkin voi varmaan löytyä syytä yöitkeskelylle.

Kaiken tän valvomisen ja sairastelun takia on tuntunut, että oma elokin on yhtä matalalentoa ja kaikki asiat tuntuvat miljoona kertaa raskaammilta kuin ne oikeasti ovat. Mutta viikonloppuna juhlimme uhmiksen 5-vuotissynttäreitä ja oli ihanaa, kun talo oli täynnä kavereita ja ystäviä. Ja nyt viime yön jälkeen maailma näyttää jälleen aivan erilaiselta. Katsotaan, miltä se näyttää taas huomenna :D